Inga on ruotsalaissyntyinen lähes kymmenmetrinen Pettersson mahonkivene vuodelta 1922. Inga oli Ruotsissa saman suvun omistuksessa ensimmäiset 90 vuotta, kunnes vene pari vuotta sitten muutti Suomen Turkuun uuden omistajan luo.
Viime kesänä Ingan vesille meno ei onnistunut suunnitellusti. Vesille lasku oli jäänyt heinäkuulle ja talvi sekä alkukesän armottomat helteet olivat ravistuttaneet 92-vuotiaan vanhuksen niin, ettei vene enää pysynyt pinnalla. Tasasaumaisen veneen pohjalaudat irvistivät pahimmillaan puoli senttiä irti toisistaan.

Viikko vesillelasku yrityksen jälkeen kävin tutustumassa Ingaan ja arvioimassa korjaustarpeet. Ensimmäiseksi tuli pohjasaumojen rimoitus. Tämän lisäksi Ingan kölipuu oli pehmentynyt ja halkeillut potkuriakselin läpiviennin ympäriltä, mikä myös tulisi vaatimaan huomiota.
Asiakkaan kanssa päädyttiin korjaustyössä siihen, että vene laitetaan hyvään kuntoon mutta ikä saa näkyä. Lisäksi totesimme tämän kuluvan talven töiksi ainoastaan rungon korjauksen, jolloin veneily Ingan kanssa jatkuisi ensi kesänä. Kansirakenteisiin kohdistuvat korjaus- ja ehostustyöt suljettiin pois talven aikatauluista.

Elokuussa vene saapui verstaalleni. Pohjasta oli suurimmat maalit soodapuhallettu pois telakalla. Kohtuullisen hiomisen jälkeen sain pohjan kokonaan puhtaaksi, jolloin pohjan ja kölipuun todellinen kunto paljastui. Kölipuun kohtaloksi tuli vaihto uuteen. Siitä tulikin isotöisin osa tätä korjausta. Työt alkoivat akselituen, peräsimen ja potkuriakselin irrotuksilla, jonka yhteydessä tuli eteen päätös uusia myös alkuperäiset ruostuneet kalarauta, akselituki ja peräsin. Tilalle teetettäisiin uudet haponkestävästä teräksestä.

Veneen ollessa tukevasti pukitettuna kölipuun irrotus tapahtui kahdessa osassa. Ensin peräosa, jonka läpi potkuriakseli meni. Tämä osa kölistä oli noin metrin matkalta sen verran laho, että irrotuksen jälkeen se halkesi kahtia ja siksi vaihtoon ryhdyttiin. Alkuperäinen köli oli tammea, joten niin tulisi olemaan uusikin. Kasasin uuden kölipuun liimaamalla epoksilla. Lisäksi vahvistin liimaukset ruuvein ja läpipultein. Kiinnitystä varten jyrsin vielä pohjalaudasta pehmentynyttä puuta pois ja liimasin tilalle uutta tammea. Uuden kölinosan kiinnitys pohjaan läpipulttien, ruuvien ja täkkipulttien kanssa antoi Ingalle kertalaakista uutta ryhtiä ja jäykkyyttä runkoon. Keulan puoleinen osa kölipuusta oli jo puolet pienempi homma uusia, olihan se jo mitoiltaan saman verran pienempi.

Pohjasaumojen rimoitus oli alkuperäinen korjauskohde. Tätä hommaa varten skrapasin kyljet puolittain lakasta, jotta kaikki pohjan saumat olivat koko matkan perästä keulaan puupuhtaana. Sitten olikin vuorossa saumojen jyrsiminen urille ja rimojen liimaus uriin epoksilla. Pienenä lisänä homman edetessä tuli eteen parin pohjalaudan pätkän uusiminen.
Tämän jälkeen jäljellä oli lakanpoisto kyljistä, rungon hionta, kyllästys pellavaöljyllä sekä pohjan maalaus että kylkien lakkaus. Lähes viimeiseksi hommaksi jäi potkuriakselin läpiviennin vannasputken asentaminen sekä uusien rautojen kiinnittäminen pohjaan.
Uuden lakkapinnan runkoon saanut Inga on jo kuivilla näyttävä vene ja takuulla katseita keräävä ilmestys Turun saariston kesäisillä vesillä.
 

Joulukuussa Ingan korjausprojekti tuli näiltä osin valmiiksi ja matka vei normi talviteloille kylmään halliin kevättä ja uutta vesille menoa odottamaan. Tällä kertaa vesille laskun ajankohta tuleekin viime kesästä opitun jälkeen olemaan aikaisin keväällä.
Ingan korjausprojekti oli mielenkiintoinen ja opettava projekti monella tapaa, joka luultavasti saa jatkoa ensi talvena kannen ja sisätilojen korjauksen ja ehostuksen myötä.